BACKLIGHT 02

Sobek, Evzen

Czech Republic / Tsekin tasavalta

ECCE HOMO

In this series, Sobek abandoned clearly defined themes from concrete settings [of his earlier work] and began to search out fantastic moments with metaphorical importance in seemingly commonplace reality, emphasized through sophisticated pictorial composition. In the past years, he has expanded this as yet unfinished collection with a series of strong photographs from his trips to France, Portugal, Israel Japan and Jordan and pictures from his home environment. Not all are photographs of people. One of the best photographs shows a monkey near a flanking concrete wall, vainly trying to escape the confines of the chain on which it is held, in another shot there is a broken chair unsteadily standing on three legs somewhere in the middle of a path next to the shadows of several figures, whose appearance, age and mutual relationships we can learn nothing of. However, even this work at a symbolic level speaks of solitude, human characteristics, the desire for freedom and other general themes. And it does this in a very suggestive and artistically polished form which accents the fact that photographs are a visual art form and not literature.

- Vladimir Birgus, excerpt

Tässä kuvasarjassa Sobek hylkäsi aikaisempien töittensä konkreettisten puitteiden selvästi määritellyt teemat ja alkoi etsiä vertauskuvallisen merkityksen omaavia mielikuvituksellisia hetkiä ulkonaisesti arkipäiväisessä todellisuudessa, jota korosti hienostunut kuvallinen kompositio. Viime vuosina hän on laajentanut tätä vielä keskeneräistä kokoelmaa sarjalla väkeviä valokuvia matkoiltaan Ranskaan, Portugaliin, Israeliin, Japaniin ja Jordaniaan sekä kuvilla asuinympäristöstään. Kaikki eivät ole kuvia ihmisistä. Yhdessä parhaista otoksista on ketjustaan turhaan irti pyristelevä aasi betoniseinän vierellä; toisessa taas rikkinäinen kolmijalkainen tuoli nököttää epävakaasti keskellä polkua, vierellään varjoja, joista heittävistä ihmisistä – heidän ulkonäöstään, iästään tai keskinäisistä suhteistaan – emme tiedä mitään. Silti tämäkin kuva kertoo symbolisella tasolla yksinäisyydestä, inhimillisistä ominaisuuksista, vapaudenhalusta ja muista yleisistä teemoista. Se myös tekee sen hyvin hienovaraisella ja taiteellisesti hioutuneella tavalla joka korostaa sitä, että valokuvaus on kuvien, ei sanojen taidetta.

-Vladimir Birgus (ote pidempää tekstiä)