BACKLIGHT +17

Thomas POPP

Switzerland / Sveitsi

Well-nigh ideal conditions were necessary for Thomas Poop’s work entitled “Landscapes/5500K”, a title reminiscent of a highly realistic photographic reproduction of the ideal colour temperature of light at 5500 Kelvin. Popp is a perfectionist who has been looking for studio conditions in nature since 1991. The result is precisely framed, sober photographs made with a precisely focused medium-format ore technical camera, helped by a spirit level and regular lighting, which betray the influence of his studies with Bernd Becher at the Dusseldorf Academy of Art. The photographer often takes advantage of existing facilities such as an observation platform or a bench when determininghis angle of view.

Sometimes, however, he allows himself to be guided by subjectively experience aura of the place. Popp includes the sudden appearance of passers-by or motor vehicles as events witch lend his carefully composed pictures topicality. His ‘disinterested’ eye transforms a townscape into a stage set in which buses, advertising posters and street lighting appear as props and people as actors. When Popp returns to a previous site in order to re-photograph the same scene, small alterations reflect the passing of time. These variations are subtle signs of political and social change which are particularly striking in pictures of the former Eastern bloc countries. Thus Popp’s cool, reserved exterior conceals a sensitive observer who works with strict standardisation in his exposure technique to ensure that he does not miss the tiniest detail.

Ulrike Meyer Stump

Lähes ihanteelliset olosuhteet olivat välttämättömät Thomas Poppin työtä ”Landscapes/5500K” (Maisemia/5500K) varten. Otsikko viittaa valon värin ideaaliseen lämpötilaan, 5500 Kelvinin asteikolla. Popp on täydellisyyden tavoittelija, joka on hakenut studio-olosuhteita luonnosta vuodesta 1991. Tuloksena on tarkasti kehystettyjä, yksinkertaisia kuvia, jotka on otettu huolellisesti vesivaa’an ja täsmällisen valaistuksen avulla; tämä kielii Poppin opinnoista Düsseldorfin taideakatemiassa Bernd Becherin johdolla. Kuvaaja hyödyntää usein jo valmiiksi paikalla olevia apuvälineitä, kuten tähystystasanteita tai penkkejä, valitessaan käyttämäänsä näkökulmaa.

Joskus hän kuitenkin antautuu täysin subjektiivisesti paikan atmosfäärin vietäväksi. Popp ottaa mukaan ohikulkijoiden ja kulkuneuvojen yllättävät paikalle ilmestymiset, jotka antavat hänen tarkasti harkituille kuvilleen hetken tuntua. Hänen ”puolueeton” silmänsä muuttaa kaupunkinäkymän näyttämöksi, jolla bussit, mainosjulisteet ja katuvalaistus toimivat lavasteina ja ihmiset näyttelijöinä. Poppin palatessa aikaisemmille kuvauspaikoille, pienet muutokset heijastavat ajan kulumista. Nämä vaihtelut ovat hienovaraisia merkkejä poliittisista ja sosiaalisista muutoksista, jotka ovat erityisen hätkähdyttäviä entisissä sosialistisissa valtioissa otetuissa kuvissa. Täten Poppin viileä, varautunut ulkokuori kätkee herkän tarkkailijan joka käyttää jyrkän yhdenmukaista valotustekniikkaa varmistaakseen, että tavoittaa kamerallaan pienimmänkin yksityiskohdan.

Ulrike Meyer Stump